Theofanis Kavvadas

DocPoint: Eyal Sivan

2012-01-28T14:06:00.000-08:00

Eyal Sivan Kinopalatsissa vetämässä keskustelua elokuvansa Jaffa, The Orange's Clockwork jälkeen.

Osallistuin tänä vuonna DocPointiin katsomalla kolme saman ohjaajan, Eyal Sivanin, tekemää elokuvaa, jotka kaikki käsittelivät Israelin ja Palestiinan tapahtumia. Ensimmäinen katsomistani dokumenteista oli vuonna 1991 valmistunut Izkor, Slaves of Memory, joka kertoi Israelin koulujärjestelmästä ja opettajien intohimoisesti lapsille tyrkyttämästä nationalismipropagandasta. Elokuvan jälkeisessä keskustelutilaisuudessa ohjaaja totesi asioiden menneen pahempaan suuntaan dokumentin tekemisen tälkeen.

Seuraava elokuva Route 181, Fragments of a Journey in Palestain-Israel oli road -dokumentti, jossa ajettiin Israelin läpi etelästä pohjoiseen haastatellen satunnaisia ihmisiä matkan varrella. Muukalaisviha ja suvaitsemattomuus kumpusi monen haastateltavan israelilaisen sisältä ja paikoitellen dialogi sai koomisia piirteitä absurdiudessaan. Nelituntisen teoksen katsoi yllättävän helposti hyvän rytmin ja kiinnostavan henkilökavalkaadin ansiosta.

Viimeisenä katsoin Jaffa, The Orange's Clockwork -elokuvan, joka tuntui etäisemmältä ja informaatiopainotteisemmalta teokselta. Siinä Eyal käsittelee juutalaisten sionistien ja palestiinalaisten konflikteja tunnetun appelsiinibrändin kautta, käyttäen vanhaa arkistomateriaalia, asiantuntijoita ja hersyvää ironiaa.

Kaikkiaan Eyal onnistuu herättämään suunnattomat sympatiat palestiinalaisia kohtaan osoittelematta israelilaisia. Tämä johtuu haastateltujen israelilaisten vilpittömästä avoimuudesta ajatuksiaan ja tunteitaan kohtaan. He tekevät tajuamattaan itse itsestään roistoja maanmiehensä Eyalin edessä.

Eyalin dokumentit ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia. Varsinkin niiden, jotka kannattavat nationalismia tai hyväksyvät juutalaisten käyttämät keinot palestiinalaisia vastaan. Huomenna tieni vie Eyalin Masterclass luennolle, jolta odotan paljon näkemäni perusteella.

Talvi

2012-01-22T10:26:00.001-08:00

Timo

Orivesi

Arabianranta

Saviniemi

Syksy

2011-11-30T10:16:00.001-08:00

Rautatientori

Lauri-Matti

Kalasatama

Roope

Veli

Alkuvuoden kuvasatoa

2011-02-06T12:24:00.001-08:00

Malmi

Malmi II

Tuntematon bussissa

Flamenco

Rautatientorin muusikko

DIY: AI-muokkaus non-AI Nikkorille

2010-10-31T09:25:00.001-07:00

Ostin viime perjantaina kuusi ennen 80-lukua valmistettua objektiivia. Setti sisälsi kaksi non-AI 50/2 Nikkoria, non-AI 55/3.5 Micro-Nikkorin, non-AI Vivitar 135/2.8, non-AI Vivitar Series1 135/2.3 ja AIS 35-70/3.3-4.5 pikkuzoomin. Ostin setin mielessäni ai-muokkausmaraton.

Non-AI Nikkoreilla tarkoitetaan nykyrunkojen (poissuljettuna halpisrungot) kanssa epäyhteensopivia 50-80-luvuilla valmistettuja objektiiveja. Non-AI lasit ovat edullisia, mutta vaativat mekaanisen muunnoksen toimiakseen ammattirunkojen ja keskiluokan runkojen kanssa. Objektiivien linssistöt eivät juurikaan muutu versioiden välillä joten vanhakin non-AI -lasi voi hyväkuntoisena ja oikein muokattuna olla erittäin käyttökelpoinen.

Käsittelen tässä blogimerkinnässä yksinkertaista non-AI > AI muokkausta, jolla mahdollistetaan lasin toiminta D200/D300/D700/D3 -rungoilla. Tämän modin avulla lasit eivät ole yhteensopivia D80/D90 -runkojen kanssa, mutta toimivat edelleen vanhoilla filmirungoilla, poislukien ne rungot jotka käyttävät objektiivin "jänönkorvia" aukon määrittämiseen.

Alkuvalmistelut

Kyseessä on viilaamalla tapahtuva modaus, jonka avulla aukkorenkaaseen muodostetaan kulma joka siirtää kamerarungon mittausprongia aukkorengasta kierrettäessä. Kulmasta alkavan uran tulee olla riittävän pitkä jotta objektiivin saa kiinnitettyä runkoon mikä tahansa aukkoarvo päällä.

Ennen toimeen ryhtymistä varoituksen sana: Olen modannut onnistuneesti kuusi objektiivia ja jokaisen kerran jälkeen jälki on parantunut. En silti ole mikään asiantuntija ja teen tätä omaksi huvikseni. Ohjeeni ei välttämättä toimi kaikille laseille enkä voi vastata omien kokeilujenne lopputuloksesta. Suosittelen dokumentoimaan jokaisen työvaiheen yksityiskohtaisesti. Piirrä vaikka havaintokuvia ruuvipaikoille ja säilytä kaikki irrotetut osat yhdessä paikassa myöhempää käyttöä varten. Mikäli lasi jota olet modaamassa on harvinainen tai muuten arvokas, suosittelen kokeilemaan ensisijaisesti uuden AI/AI-S -aukkorenkaan etsimistä tai kameraliikkeen hinta-arviota muunnokselle. Tällöin vältyt viilauksen mahdollisilta haittapuolilta, kuten roskien pääsemiseltä lasin sisälle, viilausjäljiltä objektiivin kuoressa tai pahimmalta: objektiivin saattamiselta käyttökelvottomaksi.

Käytin Anttilasta ostettua viilasettiä (10€) ja tarkkuusruuvimeisseleitä (8€). Näiden lisäksi käteviä varusteita ovat mikrokuituliina (linssipintojen puhdistukseen), paineilmetölkki (roskien poistamiseen aroilta pinnoilta), sarja isompia ruuvimeisseleitä ja tukeva pöytä/ruuvipenkki. Hyvä valaistus on myös tärkeä.

Ennen aloittamista kannattaa selvittää onko lasi ollenkaan muokattavissa nykyrunkoihin sopivaksi. Jotkin vanhat lasit eivät ole muokattavissa viilaamalla yhteensopiviksi (esim. vanhat alle 16mm kalansilmäobjektiivit) tai kanta voi olla väärä. Erityisesti vanhat kolmansien osapuolien lasit on syytä tarkastaa läpikotaisin. Joihinkin laseihin ei ole erikseen merkitty minkä kameravalmistajan bajonetille ne sopivat.

Objektiivin aukkorenkaan irroittaminen

Jotta viilaus saadaan suoritettua mahdollisimman helposti ja nopeasti, on objektiivia purettava bajonettipäästä kahden palikan verran. Viilaus onnistuu tarvittaessa myös ilman aukkorenkaan irroittamista, mutta tällöin jälki jää karuksi, aikaa kuluu enemmän ja objektiivin sisälle päätynee roskia.

Tässä esimerkissä käytän vuonna 1969 valmistettua non-AI Micro Nikkor 55mm f/3.5 -objektiivia.

Objektiivin kanta oli helppo irroittaa. Kaikki viisi ruuvia aukesivat helposti. Seuraavaksi kanta nostettiin pois paikaltaan.

Kannassa näkyvät kaksi palkkia (1.) ovat yhteydessä aukon avaamiseen ja sulkemiseen. Kun kanta asetetaan takaisin muokkauksen jälkeen tulee kuvatut kaksi palkkia tulla objektiivin sisällä pilkottavan palkin (2.) molemmin puolin mekanismin toiminnan takaamiseksi. Tässä vaiheessa objektiivista riippuen kanta ei välttämättä irtoa suoraan. Objektiivin tarkennusrenkaan säätäminen saattaa tällöin auttaa ja vapauttaa kannan.

Seuraavaksi irroitetaan aukkorengas.

Kyseisen objektiivin aukkorengasta piti paikallaan objektiivin sivulla oleva ruuvi joka aukesi helposti. Tämän jälkeen aukkorengas irtosi lievästi nitkuttamalla. Aukkorenkaan alta paljastuu poistetun ruuvin ruuvipaikka jonka sijainti on hyvä muistaa objektiivia koottaessa.

Kuvassa poistetut osat. Huomaa aukkorenkaassa olevat "jänönkorvat" aukkoarvojen alla. En ottanut niiden poistamisesta erillistä kuvaa, mutta ne eivät voi olla paikallaan objektiivia viilatessa, joten poista ne.

Viilauksen aloituskohdan määrittäminen

Seuraavaksi määritetään viilauksen aloituskohta oheisen taulukon avulla. Taulukossa näkyy vasemmalla puolella objektiivin suurin mahdollinen aukkoarvo ja sitä vastaava viilauksen aloituskohta. Aloituskohdan määrittäminen on tärkeää oikean aukkoarvon välittämiseksi rungolle. Jos aloituskohta on pielessä valotus ja exif-tiedot menevät päin mäntyä.

Taulukon tiedot haettu täältä.

Viilausura aloitetaan taulukon mukaan tällä objektiivilla aukon 16 vasemmalta puolelta kohdasta f/16+1/3, joka on hieman hankala määrittää sillä aukkoarvot menevät täysien aukkojen ehdoilla eikä osamääräistä sijaintia voi täysin luotettavasti määrittää. Aloituskohta antaa kokeumukseni mukaan millin pari anteeksi, mutta mitä tarkemmin kohta määritetään ennen viilausta sitä paremmin objektiivi toimii. Uraa jatketaan arvoon f/3.5 päin noin kuuden senttimetrin matkalta. Uran syvyys tulee olla vähintään 1,5mm. Uran pituus on täysin objektiivikohtaista ja nyrkkisääntönä pidempi on parempi. Uran syvyys on myös objektiiviriippuvaista, mutta Nikkoreiden kohdalla 1,5mm on sopiva. Hankkimieni Vivitarien kohdalla uraa ei voi kovin syväksi tehdä sillä aukkorenkaan profiili on paljon matalampi.

Viilaus ja testaus

Sitten ei muuta kuin viilaamaan. Itselläni ei ollut ruuvipenkkiä käytössä, joten aikaa viilauksen tekemiseen kului n. 25 minuuttia. Viilatessa kannattaa kiinnittää huomiota tasaisen jäljen tekemiseen ja aloituskohdan sijaintiin. Aloituskohdan ja koskemattoman metallin välisen kulman tulee olla suora jotta kamerarungon mittausprongi liikkuu aukkorengasta käännettäessä vaivatta.

Ennen objektiivin kasaamista on hyvä puhdistaa linssipinnat ja irto-osat mahdollisesta pölystä. Objektiivin kanta saattaa olla öljytty aukkorenkaan sulavan liikkeen takaamiseksi. Älä pyyhi öljyjä tarpeettomasti pois.

Kun ura on tasainen ja riittävän pitkä ja syvä, putsaa aukkorengas metallihileistä, kasaa objektiivi ja ota muutama testikuva isoimmalla ja pienimmällä aukolla. Varmista että olet muuttanut kamerasi valikosta non-CPU lens datan vastaamaan objektiivisi ominaisuuksia. Mikäli lasi ei mene millä tahansa aukkorenkaan asennolla kiinni runkoon, älä yritä vääntää sitä paikalleen väkisin vaan pura se uudelleen ja jatka uraa viilaamalla pidemmäksi.

Mikäli et saa objektiivia kasattua, et ole luultavasti dokumentoinnut tarpeeksi tarkasti jokaista välivaihetta. Kuten ohjeen alussa varoitetaan, olen tehnyt vastaavan muokkauksen vain kuudelle eri objektiiville enkä tunne muiden yksityiskohtaista kasaamista. Tässä tapauksessa on parempi kääntyä kamerafoorumien puoleen kuin hakata päätään seinään. Apu on yleensä yllättävän lähellä.

Esimerkkikuva vastamuokatulla objektiivilla. Tämä hyvässä mekaanisessa kunnossa oleva objektiivivanhus pääsee kymmenien vuosien varastoinnin jälkeen jälleen tositoimiin.

Hätäisiä myyntipäätöksiä - 35/1.4

2010-10-21T07:04:00.000-07:00

Valokuvaus on monille hyvä harrastus. Valokuvia voi ottaa koska haluaa, missä haluaa ja aikalailla miten paljon haluaa digivallankumouksen ansiosta. Alkuun pääsee ilman pänttäämistä eikä rahaakaan tarvitse kuluttaa kohtuuttomasti käytetyn tavaran hyvän saatavuden takia. Lisäksi valokuvaus tarjoaa tekniikasta kiinnostuneille paljon numeroita ja nippelitietoa. Ja paljon välineitä.

Myin hätäpäissäni Ranskasta ostamani Nikon Nikkor-N Auto 35mm f/1.4 -objektiivin. Lasi oli aika kehnossa kunnossa; takalasin suojavaippa oli lommolla, samoin suodinkierre. Lasipinnat olivat kuluneet ja objektiivin sisällä oli roskia. Lasilla otettuihin kuviin tuli lämmin keltainen kajo johtuen pinnotteissa olevasta thoriumista. Ulkoinen olemus oli kauniisti sanottuna rakastetun näköinen. Lisäksi muokkasin objektiivin kannan yhteensopivaksi modernien runkojen kanssa, joka lisäsi hieman viilausjälkiä bajonettiosaan.

Lähikuva viilatusta aukkorenkaasta. Kuva otettu runkoon väärinpäin asetetulla 50/1.2 -objektiivilla.

Kaikesta tästä huolimatta lasilla sai todella hyviä kuvia aikaiseksi, jos onnistui tarkentamaan kohdalleen. Vaikka D700 -kameran etsin onkin loistava ja näin valovoimaisen lasin kera kirkas, ei tarkentaminen käynyt helposti. Aikaisemmat mf-lasini ovat olleet normaaliobjektiiveja (50mm) tai keskipitkiä telejä (105-135mm). Kohteen ei ole tarvinut olla lähellä jotta etsimestä näkee missä tarkennus kulkee kun taas 35mm:lla on hankala tarkentaa jo kun kohde on yli puolentoista metrin etäisyydellä.

Kesän lopulla, Espanjan ja Ranskan tomut lahkeista karisteltuani, aloin haaveilla hääkuvauskeikoista. Kysyin, mihin tarvitsisin manuaalitarkenteista 35/1.4 -lasia, kun laukussani pyörii jo laajempi automaattitarkenteinen 28/1.8? Ei tuommoisilla keikoilla ehtisi tarkennella käsin, ajattelin. Pistin lasin myyntiin yhdessä vanhemman pikkunormaalin, 50/1.8D:n, kanssa, kiikarissani automaattitarkenteinen keikkalasi, 50/1.4G.

Kuvan rungolla ja objektiivilla on ikäeroa yli 30 vuotta.

Välittömästi objektiivin myynnin jälkeen vaimoni kyseenalaisti tekoni: "Myitkö siis sen kivan pienen lasin joka olisi ollut täydellinen videokuvaukseen? Olihan se muutenkin tosi mukava lasi käyttää..." Seuraavaksi huomasin itse selailevani käytettyjen lasien listoja etsien 35mm laseja. Ihan huvikseni selaan, vakuuttelin itseäni. Sitten postiin saapui 50/1.4G, jonka olin jo kerran aiemmin omistanut. Jälleennäkemisen ilo jäi laihaksi. Muovinen, geneerinen ja kolhuton, lähes uudenveroinen lasi tuntui kovin kolkolta ja persoonattomalta vaihdokilta. Tunnistin välineurheilijan sisälläni vollottavan.

Myönnän avoimesti, materian perään on typerää haikailla. Objektiivit ovat työkaluja eikä niille pitäisi antaa muuta kuin rahallinen arvo. Jos jokin työkalu jää tarpeettomaksi, sen voi myydä eteenpäin ja saadut rahat investoida muuhun tarpeelliseen. Helkkariako sitä metallin ja lasitavaran perään haikailee.

...en silti voinut olla lähettämättä viestiä kolmevitosen ostajalle, jossa kysyin suurinpiirtein että saiko nyt isukin pikkumussukka hyvän kodin. Perhana.

Loppuun edesmenneellä 35/1.4:llä otettuja kuvia jotten täysin diskreditoisi itseäni valokuvaajana:

Äiti. Taustalla ala-asteella tekemäni maalaus paloautosta.

Paikallinen pyöräkorjaamonpitäjä. Kuulemma ollut joskus itsekin valokuvausmiehiä.

Isoisäni, 91, muutama viikko ennen leikkausta. Nyt hän jaksaa taas paremmin.

Nikon Nikkor AI 50mm f/1.2S

2010-08-17T03:42:00.000-07:00

Pitkät lomat ovat yleensä hyviä tajunnanlaajentajia. Töissä istuessani kaikki tuntuu pyörivän rahan ja hektisyyden ympärillä. Pitäisi olla jo kotona, pitäisi olla jo luomassa, pitäisi pistää kyselytutkimus postiin ja pitäisi ajaa parta. Pitäisi tehdä töitäkin. Lomalla päivät venyvät, kaikki hidastuu ja sydämen lyöntitiheys harvenee. On aikaa rauhoittua. Tällaista rauhoittumista vaaditaan jotta luova prosessi (= olemisen sietämättömän keveyden tuottamat ajatusvirrat) voi käynnistyä. Tätä vaaditaan valokuvauksessa. Ja aikaa. Paljon aikaa.

Ennen lomaani ostin käytetyn, vuonna 1986 valmistetun normaaliobjektiivin, Nikon Nikkor AI 50mm f/1.2S:n. Tämä pieni lasinen kapine on ollut ostoslistallani pitkään sen valovoiman takia. Valovoimaa ei voi valokuvauksessa korvata millään ja tämä on valovoimaisin suoraan kameraani sopiva objektiivi. 50/1.2 on manuaalitarkenteinen, mutta D700 -rungon kanssa se ei ole ongelma suuren etsimen ja tarkennuksen varmistuspisteen ansiosta. Nikon on pitänyt bajonettinsa (kamerarungon ja objektiivin liitoskohta) lähes muuttumattomana vuodesta 1959, joten miltei kaikki objektiivit voidaan sovittaa tai suoraan iskeä moderneihin digirunkoihin kiinni. Tätä lasia ei tarvinnut peukaloida, se istui suoraan kiinni.

Kuten luova prosessi, myös tämä objektiivi vaatii aikaa rauhoittua. Siksi varmaankin moni tämän objektiivin ostava harrastelijakuvaaja käyttää sitä kuukauden eikä ymmärrä sen potentiaalia ja myy eteenpäin. Tälle, kuten monille muillekin työkaluille, on havaittava tarve ennen ostosta, sillä tätä lasia ei voi käyttää kaikkialla eikä kaikkeen eikä tällaista kaikki tarvitse. En ymmärrä ihmisiä jotka ostavat suurella rahalla harrastusvälineitä ennen kuin tietävät mitä niillä tekevät tai onko heillä edes aikaa käyttää kaikkia ostamiaan vempeleitä.

Hieman objektiivin teknisistä ominaisuuksista. 50/1.2 on pieni, ja melko kevyt valovoimaisekseen objektiiviksi. Ainakin jos verrataan lähinnä olevaan AF-verrokkiin, Canon EF 50/1.2L:ään, joka painaa 545g ja jonka etusuodinkierre on 72mm halkaisijaltaan. Vastaavasti Nikkor 50/1.2 painaa 360g ja sen suodinkierteen halkaisija on 52mm. Tämä ero on suuri jos ajatellaan aikaa jonka tuota yhdistelmää kantaa kameran kanssa heiluessaan. Ja 52mm filtterit ovat halpoja verrattuna 72mm. Automaattitarkennus on tietysti olemassa Canonin variantissa, mutta käytettäessä aukkoa f/1.2 ei ole 100% varmuutta, että AF toimisi moitteettomasti. Mielestäni hyvää etsintä ja hyvää käsintarkennustuntumaa ei voi AF:llä täysin korvata, ainakaan vielä. Nykykameroissa tarkennuspisteet ovat keskellä etsintä joka on omiaan rampauttamaan kuvan valovoimaisten lasien kohdalla. Tarkentaminen + uudelleen rajaaminen ei onnistu kunnolla todella kapean terävyysalueen takia.

Nikkor 50/1.2 objektiivin piirtokyky ei täydellä aukolla ole mieletön. Sen sijaan terävyysalueen kapeuden aikaansaama tunnelma on ja se yksistään paikkaa monessa tapauksessa menetetyn terävyyden. Vinjetöinti korostaa keskustaa, joten kohteen asettelua voi miettiä pelkästään jo tämän ominaisuuden pohjalta. Aukolla f/2 lasi on keskeltä älyttömän skarppi mutta reunoilta pehmeä. F/2.8 ja siitä eteenpäin kaikki onkin terävää laidasta laitaan.

Pari 50/1.2:lla otettua kuvaa.